Tuottoisan tammikuun jälkeen laskeuduin hiljaiseen helmikuuhun. Kovin suuria tavoitteita en itselleni laittanut enkä kovia suuria saavuttanutkaan.
Kirjoittaminen
Ensimmäinen käsikirjoitukseni lähti kustantamokierroksen sijasta editointikierrokselle uudella nimellä: Mikä rikkoi Saaran? Puhtini oli tipotiessään. Sain editoitua siitä ensimmäisen kappaleen ja toiseen sitten jymähdin. Tammikuussa ounastelemani Saaran loma venyy.
Tammikuun lopulla lähdin ideoimaan uutta tarinaa osana Kirjoittajakoulun Stoori-valmennusta ja kauhukseni hyydyin helmikuussa tarinan päähahmon kehittelyyn. Siinä, missä Saaran tarinan päähahmot olivat selkeät lähes alusta, tämän Metamorfoosiksi nimeäni tarinan kanssa olen ihan uudenlaisen haasteen edessä.
Kotisivuilla julkaisin tavoitteeni mukaisesti vähintään kaksi artikkelia viikossa, joista toinen aina maanantaisin julkaistava kirjoitusharjoitus. Kotisivuille tein muutamia päivityksiä ja korjauksia pitkin helmikuuta.
Lukemistani kirjoista kirjoitin jaksamiseni mukaan Lukukokemus artikkeleita. Ne eivät ilmesty heti lukemisen jälkeen. Näiden tulevaisuudesta en ole varma. Kiinnostavatko ne ketään? Hyödyttääkö niiden kirjoittaminen omaa oppimistani ja kehittymistäni kirjoittajana?
Kurssit
Autofiktiivisen kirjallisuuden hautomo päättyi. Se oli lyhyt ja tiivis rupeama. Paljon työtä pienessä ajassa. Jos en olisi päättänyt vaihtaa Saaran kertojaa minä-muotoon, minulla olisi ollut tavoitteeni mukaisesti käsikirjoituksen viimeistelty versio käsissäni.
Kirjoittajakoulun Stoori-valmennus hyytyi hyvästä alusta tuohon edellä mainitsemaani henkilöhahmon kehittelyyn. Usein koiralenkeillä pohdin mielessäni henkilöä. Vielä en ole täysin tyytyväinen, mutta onneksi koirat tarvitsevat useamman lenkin päivässä. Jahka maaliin pääsen, on minulla hyvin harkittu henkilöhahmo odottamassa itse tarinan kirjoittamista.
Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston Luova sparraus kurssi ei toteutunut, mikä oli tietysti pieni pettymys. Ilmoittauduin kuitenkin Anne Lukkarilan suunnittelemaan Kirjoittaja-retriittiin, joka järjestetään syyskuun alussa Rovaniemellä.
Selailin netissä erilaisia kesäkursseja ja muitakin kirjoittamiseen liittyviä kursseja. Valikoimaa riittää. Kieltämättä vähän houkuttelisi Joutsenon Taidekesän Dekkarikurssi.
Yritän vakuuttaa itselleni, että pystyn kirjoittamaan ilman kursseja, mutta kurssien sosiaalinen näkökulma on melkoinen houkutus.
Lukeminen
Helmikuussa sain luettua loppuun tammikuussa aloittamani Larryn juhlat, johon tarttuminen oli melko työlästä. Tämän lisäksi luin dekkarin Keräilijä ja kirjan Sydän. Kaikki kolme kirjaa lainasin kirjastosta.
Äänikirjoja ehdin kuuntelemaan yhden – Elina Backmanin Kun kuningas kuolee. Lisäksi luin Storytelistä e-kirjana Valter Juvan vuonna 1902 julkaistun runoteoksen Runoja.
Kirjoittajan elämää
Huomasin kuun loppua kohti mentäessä, että en uusiin ihmisiin tutustuessani entiseen tapaani maininnut kirjoittaja-minästäni tai kirjoitusprojekteistani. Työelämässä minulla on käynnissä muutos ja jotenkin siihen liittyvä epävarmuus sai minut otteeseen. Kadotin uskoni itseeni kirjoittajana tai tarkemmin sanoen julkaisevana kirjoittajana.
Helmikuussa kävin kirjastossa useasti. En enää pelkästään noutamassa varauksiani vaan entistä useammin käytin aikaa kuljeskellen kirjahyllyjen välissä. Mikä ihana tunne se onkaan, kun voi tarttua kirjaan ja tutkailla sitä hetken ennen päätöstä ”lainata vai eikö lainata”.
Miten Sinun helmikuu 2023 sujui?
Kommentoi ja kerro, miten Sinun kirjoittajan helmikuu 2023 sujui. Luitko mielenkiintoisia kirjoja vai keskityitkö enemmän kirjoittamiseen?
