Saara on keski-ikäinen nainen, jolla on omat haasteensa. Ei samat kuin muilla vaan erilaiset. Omanlaisensa. Tarina kulkee Saaran mukana vuodesta 2008 vuoteen 2021. Takaumissa palataan Saaran lapsuuteen ja yritetään selvittää, mikä rikkoi Saaran.
Olen työstänyt Saaraa loppuvuodesta 2020 alkaen ja moneen kertaan kirjoittanut viimeisen pisteen uusiksi vain todetakseni, että tämä tarina ei ole vielä valmis. Olen oikoluetuttanut sitä usealla eri ihmisellä ja ostanut siihen arviointipalvelua. Tuntuu, kuin Saarasta olisi tulossa juuri se lapsi, jota en halua päästää kylmään maailmaan, koska hän ei ole siihen valmis. Enkä minäkään ole.
Rakasta tekstiäsi niin paljon,
että palaat sen pariin uudestaan ja uudestaan,
mutta älä niin paljon,
ettet uskalla luopua kirjoittamastasi,
muokata ja editoida sitä.
– Katri Syvärinen
Saaran tarinassa on asioita ja tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet minulle. Se ei ole elämäkerta eikä muistelmateos. Kirjoittajan vapaudella olen lisännyt siihen fiktiota niin, että välillä en itsekään enää tunnista todellisia tapahtumia ja tarinaan kirjoitettuja henkilöitä.
Tieteen termipankki määrittelee autofiktion kerronnan minämuotoiseksi, jossa kirjailijan oman elämän ja identiteetin sekoittuminen sepitteelliseen sisältöön rikkoo todellisuusilluusiota. Vai onko käsikirjoitukseni omaelämäkerrallinen romaani, joka samaisen Tieteen termipankin mukaan on kirjoittajan omasta elämästä merkittävästi aineksia saanut romaani? Oikean lokeron löytämisellä ei ole kiire, se on murheista viimeisimpiä.
Jos Saara koskaan ikinä milloinkaan julkaistaan, moni ihminen luulee löytävänsä itsensä siitä. Monet luulevat olevansa kirjassa, koska tunnistavat jotain pientä itsestään. Olen napannut monista kohtaamistani ihmisistä jotain pientä johonkin hahmoon. Tapahtumia on poimittu yhden jos toisen elämästä.
Keväällä 2022 lähetin käsikirjoituksen kolmannen versioon neljälle eri kustantajalle. Kolmelta sain – oletusarvoisesti – hylsykirjeen. Neljäs ei reagoinut mitenkään. Tämä on maan tapa nykyään, koska käsikirjoituksia tarjotaan todella paljon. Sitä enemmän olinkin ilahtunut niistä kolmesta hylsykirjeestä.
Tällä hetkellä työstän käsikirjoituksen neljättä versiota Turun Kirjan Talon Kirjailija-akatemiassa Jussi Seppäsen ohjauksessa. Suurin muutos on näkökulman muutos. Aiemmat versiot ovat olleet kaikkitietävän kertojan tarinoita. Neljättä versiota työstän minä-kertojan muotoon. Käytännössä kaikki on mennyt uusiksi. Paljon uutta on tullut mukaan ja jonkin verran vanhaa olen karsinut pois. Kirjailija-akatemia kestää toukokuun 2024 loppuun. Jospa sitten olisi versio neljä heitettäväksi tulille.