Idea tähän luovaan tietokirjaan lähti omasta isoäitiydestäni. Olin jo vuosia haaveillut lastenlapsista ja kun ensimmäinen syntyi keskelle korona pandemiaa, huomasin, että isovanhemmuus ei ollutkaan sellaista kuin olin ajatellut. Välimatkaa oli paljon, koronan vuoksi tapaamisia piti rajoittaa eikä kohtaamisia ollut paljon. Samaan aikaan lapsen muut isovanhemmat asuivat lähellä ja saivat nähdä lasta paljon useammin.
Toinen lapsenlapsi syntyi vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä hän asuu monen sadan kilometrin päässä eikä kohtaamisia juurikaan ole. Havahduin siihen, että näinhän se oli omassa lapsuudessani. Toiset isovanhempani asuivat samoin monen sadan kilometrin päässä ja näimme kerran vuodessa. Mahdollisuutta vierailla useammin ei ollut, koska lapsuuden kotini oli pieni karjatila. Mummo joinain vuosina vieraili luonamme ja pappakin muutaman kerran. Kouluikäisenä vietin muutaman viikon kesällä mummolassa ja usein kävin myös talvilomalla siellä. Minun toinen isoäiti asui lähellä ja suhde häneen oli täysin erilainen.
Aloin pohtia, miten isovanhemmuus on muuttunut ja miksi itse en tunne oloani mukavaksi etäisovanhemman roolissa, kun molemmilla lapsenlapsellani on myös lähi-isovanhemmat. Miten paljon omat lapsuuden kokemukseni ja omien lasteni suhde isovanhempiinsa vaikuttaa omaan suhteutumiseeni isovanhemmuuteen? En halunnut rajautua vain omiin kokemuksiini vaan lähdin puhelimen sanelin avoinna haastattelemaan muita isovanhempia.
Haastatteluja on muutama tehtynä. Seuraavaksi lähden hakemaan lisää haastateltavia yrittäen löytää erilaisia tarinoita kerrottavaksi. Jos haluat jakaa tarinasi kanssani, ole yhteydessä osoitteeseen soikkasainio (ät) gmail.com.