Näkymätön perintö on psykologinen romaani perheestä, muistista ja siitä, mitä siirtyy ihmiseltä toiselle ilman suostumusta.
Romaanin päähenkilö huomaa vähitellen, ettei kyse ole vain hänen omasta mielestään. Jokin hänessä viittaa taaksepäin, sellaiseen, joka on ollut olemassa jo ennen häntä.
Kertomus rakentuu nykyhetken ja muistojen välille. Menneisyys ei avaudu kokonaisena tarinana, vaan katkelmina: eleinä, tunnelmina ja toistuvina tilanteina, jotka ovat aiemmin tuntuneet merkityksettömiltä. Vasta etäisyys tekee niistä tunnistettavia.
Näkymätön perintö kertoo siitä, millaista on kantaa perittyä mielensairautta ja elää sen kanssa ennen kuin sille löytyy nimi. Romaani ei etsi syyllisiä eikä tarjoa ratkaisua, vaan pysähtyy kokemukseen: siihen, miltä tuntuu huomata olevansa osa jatkumoa, jota ei ole itse valinnut.
Romaani rakentuu lyhyistä luvuista ja toistuvista tilanteista. Kertomus etenee hitaasti, ilman yhtä ratkaisevaa hetkeä, ja antaa tilaa sille, mikä jää sanojen ulkopuolelle.
Lääkitään tunnekyvyttömäksi, sitä psykiatri tarkoittaa. Parempi, että mikään ei tunnu, maistu eikä haise. En muista, koska olen viimeksi tuntenut onnistumisen iloa. Olen jo unohtanut, miltä tuntuu, kun voi nostaa kätensä ilmaan saatuaan jonkin vaikean asian tehdyksi — sydän muljahtaa ja vatsan pohjassa tuntuu, kuplii riemu. Sitä kaipaan.