Olen musiikin suurkuluttaja ja pidän klassisesta musiikista siinä missä kotimaisesta iskelmästä. Kristallisinfonia mukailee rakenteeltaan viisiosaisen Mahlerin sinfonian muotoa. Mahlerin sinfoniat eivät ole itselleni tuttuja, mutta se ei vaikuttanut lukukokemukseen.
Nautin kirjasta takkatulen lämmössä.
Lukukokemus
Kirjaa oli miellyttävää lukea. Tarina vei mennessään ja päähenkilö Katja sai kaiken sympatiani alusta alkaen. Kirjan alussa Katja opiskelee viulunsoittoa Tukholmassa ja siitä alkaa matka, joka kuljettaa hänet useisiin paikoihin ensin viulistina ja myöhemmin viulunsoitonopettajana. Kuljemme Katjan mukana Tukholmassa ja Helsingissä, ja vierailemme Italiassa ja Norjassa.
Kirja kertoo haaveista ja epäonnistumisista, Katjan kovista vaatimuksista ja odotuksista itselleen sekä musiikista. Kirja avaa raadollisesti ammattilaismuusikon elämää. Minkälaista on olla viulistina orkesterissa, mitä vaatii, että sellaiseksi pääsee ja miltä tuntuu käydä koesoitoissa pääsemättä jatkoon seuraaville kierroksille.
Rakenne
Kirjan takakannen mukaan teoksen rakenne mukailee viisiosaisen Mahlerin sinfonian muotoa. Tämä herätti uteliaisuuteni, ja kun olin saanut kirjan luettua, lähdin selvittämään, mihin sinfoniaan viittaus tarkalleen liittyy. Mitä enemmän luin, sitä selvemmäksi kävi, ettei kyse ole suorasta musiikinhistoriallisesta vastineesta vaan kirjailijan vapaasta, mahlerilaisesta rakenteesta.
Kirjan osat ovat
- Vaaleanvihreä valo
- I Un tableau
- II Stürmisch bewegt
- III Scherzo – Tema con variazioni – Blumine
- IV Ländler
- V Adagietto
- Forsandin lohikäärme
Osien nimet eivät välttämättä avaudu musiikkia vähemmän tuntevalle lukijalle – eikä niiden ehkä tarvitsekaan avautua. Rakenne toimii ennen kaikkea tunnelmallisena ja rytmisenä kehikkona, ei selityksenä. Avoimeksi jää, miten kirjoittaja on sen ajatellut toimivan.
Mitä tämä opetti minulle kirjoittajana?
Lukukokemus sai minut pohtimaan omaa käsikirjoitustani. Ensimmäinen romaanini on kolmiosainen ja käsittelee keski-ikäistä naista, joka sairastuu samaan mielen sairauteen kuin isänsä. Olen jakanut käsikirjoituksen karkeasti seuraaviin vaiheisiin:
- diagnoosin saaminen
- epäusko ja kieltäminen
- toiveikkuus siitä, että elämä voi olla hyvää diagnoosista huolimatta
Jäin miettimään, mikä merkitys tällaisilla osioilla on lukijalle. Ovatko ne lukijan kartta vai kirjoittajan työväline? Kristallisinfoniassa osien nimet viittaavat musiikkiin, joka ei ole kaikille tuttua. Omassa käsikirjoituksessani osioilla ei ole nimiä lainkaan.
Tarvitseeko lopullinen teos osajaottelua, jos tarina etenee niin, että lukija tunnistaa päähenkilön vaiheen ilman opasteita? Jos nimeän osiot, aliarvioinko lukijaa – vai tarjoanko hänelle toisenlaisen lukutavan?
Kristallisinfonia on monella tapaa hyvin erilainen kirja: sen on kirjoittanut ammattiviulisti Susanna Arminen omasta maailmastaan. Silti se muistutti minua siitä, että rakenne voi olla myös hiljainen taustavoima – jotain, joka kantaa tekstiä, vaikka lukija ei koskaan pysähtyisi sitä tietoisesti tutkimaan.
Sinun kokemuksesi
Jäin itse miettimään, kuinka tietoisesti luen rakennetta ja osioita kirjoissa – ja kuinka usein annan tarinan vain viedä.
Kiinnitätkö sinä huomiota romaanien rakenteeseen tai osioihin? Auttaako se lukemista vai ohitatko ne kokonaan? Kommentoi ja jaa ajatuksesi.
