Elämäntaito-oppaat eivät ole kuuluneet lukuagendalleni vuosiin, tai oikeastaan rehellisesti sanottuna ei koskaan. Mutta tämä kirja minun piti lukea muutamastakin syystä ja suosittelen tätä lämpimästi myös muille.
Kun tavoitteena on kehittyä kirjoittajana, on syytä lukijanakin mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja lukea ainakin yksi elämäntaito-opas. Tämän kirjan lukemiseen minulla oli useitakin syitä.
- Kirja on narratiivinen tietokirja, joka genrenä kiinnostaa minua oman mumma-kirja projektini takia.
- Kirjoittaja on minulle tuttu avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen perusopintojen kautta.
- Kirjoittaja on esilukenut Saaran ensimmäisen version.
- Mindfulness on aiheena kiinnostanut minua jo vuosia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi edetä asian kanssa.
Mitä kirjasta jäi mieleen?
Kirja on tarinallinen eli narratiivinen tietokirja. Se on kirjoitettu hyvin ja kirjoittajan lemmikkikilpikonnalla on oma täydellinen roolinsa tässä kirjassa. Tarinat, joita kirjoittaja jakaa, ovat toimivia kirjan etenemisen näkökulmasta.
Kirjassa on jokaisen luvun lopussa Kilpikonnaviisaus eli lyhyt, korkeintaan muutaman lauseen mittainen viisaus, joka kiteyttää kyseisessä luvussa esitetyn asian. Kilpikonnaviisauksien itselleni sieltä täältä pompahti mieleen ajatuksia, jotka koskettivat. Poimin tähän muutamia.
Ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Ihmiseen mahtuu monta eri puolta, niin myös tämä pimeä puoli, oma henkilökohtainen kaamos.
Multipasking: Tehdä samanaikaisesti montaa asiaa paskasti. Uuvuttaa tekijänsä, mistään ei tule valmista ja kaikki se keskeneräinenkin on aivan paskaa.
Älä aseta itsellesi rajoja, joiden takia saatat jäädä paitsi jostain mielenkiintoisesta, fantastisesta, upeasta ja jopa elämää mullistavasta kokemuksesta! … Pähkähulluja päähänpistoja kannattaa joskus kuunnella, vaikka ne tuntuisivatkin hassuilta. Tietty määrä tervettä järkeä on toki hyvä säilyttää ja punnita ideoita tarkemmin, jos ne sisältävät riskin.
Haasteissa ja kriiseissä on sellainen jännä puoli, että ajan mittaan ne muuttuvat helpommiksi ja niistä voi tulla jopa lahjoja.
Voisin listata kirjasta oppimiani asioita ja koskettaneita lauseita pilvin pimein!
Mitä opin tästä kirjoittajana?
Minusta tuntuu, että tämä on koskaan ikinä ensimmäinen narratiivinen tietokirja, jonka olen lukenut. Pidin kirjan rakenteesta ja sain idean, miten voisin oman mumma-kirjani rakentaa. En ehkä päädy lisäämään jokaisen luvun loppuun mumma-viisauksia, vaikka ajatus kieltämättä houkuttelee.
Lyhyet luvut olivat erittäin toimiva ratkaisu. Oman kirjaideani lukujen pituus on vielä täysin miettimättä, kuten koko rakenne, mutta ehdottomasti aloin pohtia, miten lukujen pituus vaikuttaa lukukokemukseen. Pystynkö rajaamaan ajatukseni kahden kolmen sivun mittaisiksi kokonaisuuksiksi?
Lukujen nimet toimivat tässä kirjassa. Taas omaan pohdintaan lukujen nimeäminen. Pitääkin kysäistä Marialta, miten hän päätyi nimeämään luvut.
Kirjan monista kilpikonnaviisauksista yksi puhutteli minua wannabe-kirjoittajana aivan erityisesti.
Kilpikonnaviisaus:
Haaveet pysyvät haaveina siihen saakka,
kunnes teet jotain konkreettista niiden saavuttamiseksi.
