Käsikirjoitusta voisi hioa loputtomiin, mutta jossain kohtaa on uskallettava päästää irti.
Kun on viisi vuotta työstänyt käsikirjoitusta, tekstiin ehtii kiintyä, siihen alkaa uskoa ja samalla alkaa pelätä, että kukaan muu ei näe sitä samoin, valmiina käsikirjoituksena odottamassa julkaisua.
Ilman käsikirjoituksen laskemista maailmalle, en koskaan saisi tietää, mitä muut ajattelevat siitä. Onko se hyvä, keskinkertainen vai huono? Mitä parannettavaa siinä on ulkopuolisen lukijan mielestä?
Esilukijoiden löytäminen
Monet ovat lukeneet tekstiäni pienissä pätkissä, mutta tällä kertaa halusin löytää uusia lukijoita, joilla ei ole mitään aikaisempaa kosketuspintaa tekstiin. Lukijoita, jotka voivat sukeltaa tekstiin ilman ennakko-odotuksia.
Etsin esilukijoita kahdesta paikasta.
- Facebookista ystävien, tuttujen ja sukulaisten joukosta
- Instagram seuraajieni parista
Ajattelin, jos löydän kaksi, se on riittävästi. Kun innokkaita ilmoittautui neljä ja hyvin erilaisilla silmäpareilla tekstiä lukevia, tajusin olevani onnekas.
Mielessäni jaottelin heidät näin:
- Tavallinen lukija
- Esikoiskirjailija
- Visuaalinen lukija
- Sanataideohjaaja
Odotukseni on, että saan heiltä erilaista palautetta, heidän omista näkökulmistaan. Se, että joukossa on kaksi kirjoittamisen ammattilaista – esikoiskirjailija ja sanataideohjaaja – on mielestäni täydellinen vastinpari tavalliselle lukijalle ja visuaaliselle lukijalle, joka on minun tapauksessani kuvataiteilija.
Milloin käsikirjoitus on valmis esilukijoille?
Jokaisella lukukerralla löysin jotain, mitä voisin vielä yrittää parantaa. Pientä hienosäätöä, sanojen vaihtamista, lauseiden siirtelyä. Lopulta laadin itselleni tarkistuslistan.
- Olenko hionut pois tekstistä kaiken, mikä kasvattaa sanamäärää mutta ei tuo tarinaan sisältöä?
- Olenko tarkistanut tekstin oikeakielisyyden parhaan kykyni mukaan?
- Olenko tehnyt kaiken voitavani tekstin eteen, minkä tässä vaiheessa osaan?
- Olenko valmis kohtamaan ulkopuolisen lukijan palautteen?
Kun vastaus kaikkiin oli kyllä, tiesin, että käsikirjoitus oli valmis ulkomaailmaan. Ei siksi, että käsikirjoitusta ei voisi parantaa, vaan siksi, että tarvitsen jonkun kertomaan minulle, miten parantaa sitä.
Yksi asia sinetöi tunteen. Käsikirjoituksen uusi nimi – Näkymätön perintö – ei ollut vain otsikko, vaan se tiivisti käsikirjoituksen kokonaisuutena.
Mitä seuraavaksi?
Olen tätä kirjoittaessa jo saanut osan palautteesta. Olen päättänyt olla koskematta siihen ennen kuin saan kaikkien esilukijoiden palautteen. Näin tekstini saa levätä ja minä pääsen editoimaan sitä tuorein silmin.
Kun esilukijoiden palaute on käsitelty ja käsikirjoitus vielä kerran hiottu, on minun tehtävä valinta.
- Luotanko siihen, että teksti on valmis lähetettäväksi tarjolle muutamille kustantajille?
- Epäröinkö vielä ja käytän tekstin arviointipalvelussa?
Jo se, että lähetät tekstin kustantamoon, muuttaa omaa perspektiiviäsi siihen.
Sitä oppia ei voi saada muulla tavalla. Teksti on tarkoitettu luettavaksi, ja
oivallat sen kunnolla vasta kun saat lukijoita.Tähtiteksti – Stella Vuoma
Kommentoi ja kerro, milloin sinun mielestäsi käsikirjoitus on valmis maailmalle? Onko sinulla tarkistuslistoja vai luotatko intuitioon?
