Käsikirjoituksen editoinnista

Editointi tarkoittaa tekstin muokkaamista. Tehdään tekstistä sujuvampaa. Korjaillaan ja parannellaan tekstiä, jota on aiemmin kirjoitettu.

Olen jo seonnut laskuissa, monettako versiota käsikirjoituksesta editoin. Tällä hetkellä mielestäni kokoan versiota 4.01 käsikirjoituksesta, jonka nimen tämän editointikierroksen alkaessa muutin. Mikä rikkoi Saaran tuntuu enemmän mahdolliselta kirjalta kuin pelkkä työnimi Saara.

Versioiden tarkka määrä ei ole tiedossani. Helmitaululle olisi ollut käyttöä.

Välillä mietin, olenko editoimassa kirjoittamani käsikirjoitusta vai kirjoittamassa sitä uusiksi. Olen tekemässä isoa muutosta muuttaessani käsikirjoituksen kertojaa hän-kertojasta minä-kertojaksi ja käytännössä joudun kirjoittamaan uusiksi joka ikisen kappaleen. Toisaalta, onko sillä merkitystä, miksi tätä työvaihetta kutsun, kunhan lopputulos on haluamani, entistä parempi versio, jonka olen valmis laittamaan maailmalle.

Minä luulin jo kirjoittaneeni versiota, jonka lähettäisin kustantamoihin tarjolle. Ehdin hetken nauttia siitä, että käsikirjoitus on odottamassa oikolukuani. Kunnes sitten päädyin uskomaan saamaani palautetta käsikirjoituksen kertojasta.

Kun annoin käsikirjoituksen levätä, siihen palatessa aloin ymmärtää, että tämä editointi tai uudelleenkirjoittaminen on tehtävä. Käsikirjoitus ei ollut vielä valmis lähetettäväksi maailmalle.

Lepo auttoi näkemään tekstin uudella tavalla.

Miten minun prosessi on muuttunut matkan varrella?

Aivan alussa, kirjoittaessani ensimmäisiä tekstin pätkiä, ongelmani oli, että jäin junnaamaan samoihin teksteihin. En saanut juurikaan uutta aikaiseksi, kun joka kerta koneen avatessani aloin editoida uudelleen jotain, mitä olin jo editoitunut. Eteenpäin siirtyminen oli vaikeaa.

Eteenpäin!

Jossain kohtaa ymmärsin, että en pääse alkua pidemmälle, jos koko ajan hion samoja tekstejä. Minun on pakko kirjoittaa lisää ja jättää editointi myöhemmäksi! Jotkut luvut olivat niitä, joihin palasin silti. Mutta kun versio kaksi oli valmis, oli siellä mukana lukuja, joita ei oltu editoitu kertaakaan kirjoittamisen jälkeen.

Versiota kolme editoidessani annoin itselleni luvan nauttia niistä luvuista, jotka olivat valmiimman oloisia, koska niitä oli editoitu matkan varrella. Se antoi uskoa siihen, että minä osaan ja pystyn.

Tällä hetkellä minun paheeni on se, että haluan edetä alusta loppuun enkä salli itselleni hyppyjä. Niinpä olen nyt jymähtänyt luvun kaksi editoimiseen. Luku taitaa olla käsikirjoitukseni pisin luku enkä tunnu pääsevän sen kanssa maaliin.

Koska tällä kierroksella teen kertoja-muutosta, en yksinkertaisesti osaa mennä eteenpäin ennen kuin olen nähnyt, mitä saan aikaiseksi. Miten voisin poimia jotain lukua käsikirjoituksen myöhemmästä kohdasta, kun en ole vielä saanut alkuakaan aikaiseksi?

Käsikirjoituksesta kirjaksi

Kirjailija Kirsi Pehkonen on toimittanut kirjan Käsikirjoituksesta kirjaksi – miten kirjailijat muokkaavat tekstiään? Kirjaa varten hän haastatteli yhtätoista kirjailijaa. Kirja kertoo näiden kirjailijoiden työtavoista.

Laajoista teemahaastatteluista on tähän kirjaan valikoitunut kunkin kirjailijan omintakeisia työskentelytapoja ja ajatuksia kirjoittamisesta.
– Kirsi Pehkonen, Käsikirjoituksesta kirjaksi – miten kirjailijat muokkaavat tekstiään?

En malttanut olla ostamatta tätä opasta. En ole ehtinyt lukemaan sitä vielä, vain vilkaisemaan sieltä täältä. Kun oma työ on nyt jumissa, olisi ehkä syytä ottaa aikaa tämän kirjan lukemiselle. Anneli Kanto, jonka kirjoitusopasta luen uudestaan ja uudestaan, on tiivistänyt kirjan sisällön napakasti artikkelissaan kotisivuillaan.

Kirja, joka odottaa lukemista.

Pikkutarkkana pilkunviilaajana kiinnitin aidosti hämmentyneenä huomiota siihen, että kirjan sisäkannessa nimi on kirjoitettu muotoon Käsikirjoituksesta kirjaksi – Kuinka kirjailijat muokkaavat tekstiään. Kannessa miten, sisäkannessa kuinka. Tarkoituksella vai oikoluvussa huomaamatta jäänyt virhe?

Kunpa löytäisin pilkku- ja kirjoitusvirheet omista teksteistäni näin helposti. Kauhulla jo odotan sitä hetkeä, kun jälleen kerran sanon itselleni ”versio on valmis” ja ryhdyn oikolukemaan sitä. Seuraavat lukijat saavat yhtä lailla hämmästellä virheitä, joita löytävät. Omille virheilleen sokeutuu.

Miten Sinä suhtaudut editointiin?

Kommentoi ja kerro meille jotain Sinun editointiprosessistasi? Kirjoitatko ensin kaiken ja sitten palaat editoimaan? Onko eteenpäin meneminen vaikeaa, koska palaat uudestaan ja uudestaan samoihin tekstin pätkiin? Mitkä ovat Sinun parhaat vinkkisi muille kirjoittajille?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top