Kirjoittaminen tapahtuu usein yksin, mutta kirjoittajaksi kasvaminen harvoin. Joulukuussa 2022 mietin blogiartikkelissani Kirjoittajayhteisöä etsimässä, mistä kirjoittaja löytää yhteisön. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, huomaan, että kysymys oli oikeastaan vasta matkan alku.
Mitä kaipasin
Kaipasin ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa voisin keskustella kirjoittamisesta, lukea toistemme tekstejä ja tuntea kuuluvani kirjoittavaan porukkaan. Kaipasin vetoapua, joita muut samojen asioiden kanssa painivat voisivat tarjota. Ylipäänsä kaipasin ihmisiä, joiden kanssa puhua kirjoittamisesta ilman, että tarvitsee puolustella omaa omituista harrastustaan.
Kaipasin hyväksyntää. Kun kerron jollekin, että harrastan kirjoittamista, vastaus on useasti ”ei ole minun juttu”. Monet kokevat, etteivät osaa kirjoittaa – tai eivät yksinkertaisesti halua kirjoittaa. Monelle on jäänyt ikävät muistot kouluaikojen pakollisista ainekirjoituksista.
Vain harva haluaa tietää enemmän. Mitä kirjoitan, miten kirjoitan tai mistä saan inspiraatiota. Enemmän kiinnostaa se, miten minulla on aikaa moiseen.
Mitä olen löytänyt
Olen osallistunut lukuisille kirjoituskursseille ja kirjoittajapiireihin ja alkanut löytää omaa viiteryhmääni. Olen käynyt kirjoittajaretriitteissä ja tutustunut moniin kirjoittaviin ihmisiin. Osa kohtaamisista on jäänyt satunnaiseksi, osa hiipunut kokonaan, mutta joukossa on myös niitä, joiden kanssa oikeasti kirjoitetaan, luetaan ja annetaan palautetta.
Olen ymmärtänyt, että lukupiirit ja runoryhmät ovat osa omaa viiteryhmääni. Emme puhu kirjoittamisesta mutta puhumme kirjallisuudesta. Toisten ajatukset samoista teksteistä – ja joskus myös pohdinta siitä, miten teksti on syntynyt – ovat olleet arvokkaita.
Yhteisö syntyy kohtaamisista
Olen oppinut lisää itsestäni. En enää kaipaa hyväksyntää. En esittele kirjoittamista outona harrastuksena, vaan sanon kirjoittavani proosaa. Kerron, että en ole vielä julkaissut mitään, mutta tavoittelen oikeaa kirjailijuutta kirjoittajan identiteetin jatkeeksi.
Olen alkanut kutsua muitakin kirjoittamaan. Tähän blogiini olen pyytänyt vieraskynäkirjoittajia. Kiinnostuneita on useita, mutta tähän mennessä vain yksi vieraskynäartikkeli on julkaistu. Aiheita tuleviin kirjoituksiin on jo pohdittu yhdessä kiinnostuneiden kanssa.
Mitä olen saanut
Matkan aikana olen saanut paljon toisilta kirjoittajilta ja kirjoittamisen opettajilta. Enemmän kuin tuolloin edellistä artikkeliani kirjoittaessa osasin edes ajatella. Kun ajattelen kaikkea saamaani, on helppo laatia lista kaikkein arvokkaimmista asioista, joita olen saanut:
- palautetta
- rohkaisua
- uusia näkökulmia
- kurinalaisuutta kirjoittamiseen
Kirjoittaminen on silti lopulta yksinäistä
Kaiken edellä olevan hehkutuksen jälkeen, on myönnettävä kirjoittamisen olevan edelleen hyvin yksinäistä tekemistä. Kirjoittajana istun useinmiten yksin koneeni ääressä synnyttämässä tekstiä. Kirjoittajana olen kiitollinen kaikesta saamastani palautteesta, mutta lopulta teen ratkaisut yksin. Kaikkea palautetta ei siirretä omaan tekstiin.
Kirjoittajana kannan lopulta vastuun tekstistä yksin.
Entä sinun yhteisösi?
Harva kirjoittaja pärjää täysin yksin. Millaisia kirjoittajayhteisöjä sinä olet löytänyt?
