Hyvä kieli, parempi mieli. Teksti, josta puuttuvat välimerkit ja joka on täynnä kirjoitusvirheitä, on raskasta luettavaa. Kielenhuolto on yllättävän tärkeää. Tekstin luettavuus paranee huomattavasti, kun viimeistelyvaiheessa muistetaan tarkistaa välimerkit, yhdyssanasäännöt ja oikeinkirjoitus. Tässä postauksessa kerron omista havainnoistani ja opeistani matkallani kirjoittajaksi.
Kyllä se kustannustoimittaja sen sitten korjaa” tuumasi yksi kurssikaveri, kun eräällä kurssilla keskustelimme siitä, kuinka paljon ensimmäisessä versiossa pitää panostaa oikeakielisyyteen.
Uskallan olla eri mieltä. En siinä, etteikö kustannustoimittaja korjaisi vaan siinä, haluanko lähettää kustantajalle tarjolle tekstiä, joka on kirjoitettu kaikki oikeinkirjoitussäännöt unohtaen.
Toisaalta, en lähettäisi ensimmäistä versiota vielä eteenpäin, joten hyvin ehdin toisessa versiossa tarkistamaan kielioppisäännöt ja kirjoitusvirheet. Ja koska todennäköisesti toisen version jälkeen kirjoitan vielä kolmannen, ehdin hioa tekstiä monta kertaa ennen kuin yksikään kustannustoimittaja edes tietää tekstin olemassaolosta.
Lukukokemuksia huonoista teksteistä
Ei ole merkityksetöntä, minkälaista tekstiä kirjoitamme. Tarina voi olla niin mielenkiintoinen, että lukija ei kiinnitä huomiota pilkkuvirheisiin tai yhdyssanoihin. Tai lukija voi olla kaltaiseni pilkunviilaaja, joka toivoo erityisesti painetun sanan noudattavan oikeinkirjoitussääntöjä.
Ensimmäinen huono lukukokemus liittyy päivätyöhöni. Olin kurssilla, jonka hintaan kuului juuri ilmestynyt suomenkielinen tietokirja kurssin aiheesta. Kirjan kirjoittaja oli yhtenä kouluttajana kurssilla. Kolmepäiväisen kurssin tauoilla silmäilin kirjaa. Mitä enemmän silmäilin, sitä enemmän löysin tökeröitä kirjoitusvirheitä. Välimerkitkään eivät aina osuneet kohdalleen.
Tieto oli oikeaa ja arvokasta. Se vain oli kääritty huonosti kirjoitettuun suomeen. Lopulta kirja pölyttyi kirjahyllyssäni pitkään koskemattomana. Juuri hiljattain törmäsin siihen. Mietin, olisiko siitä askartelumateriaaliksi. Kirjan sisältö on edelleen työni näkökulmasta tärkeää, mutta kirjan huono lukukokemus tekee siitä itselleni arvottoman.
Toinen huono lukukokemus on vuosien takaa tuttavani päiväkirjamaisesta blogista elämästään koiriensa kanssa. Myötähäpeä blogiartikkeleita lukiessani kasvoi rivi riviltä. Jos tuttavani tarkoitti bloginsa kaikkien luettavaksi, miksi hän ei nähnyt vaivaa sen oikeakielisyyteen eteen.
Aivan kuin kaikki kielioppisäännöt olisi jätetty huomioimatta. Välimerkit, jos niitä yleensä oli, eivät olleet oikein. Pilkkua käytettiin täysin käsittämättömästi. Lauserakenteet olivat sekavia ja kirjoitusvirheitä oli runsaasti. Blogiartikkelien lukeminen oli minulle suorastaan tuskallista. Jonkin ajan kuluttua annoin periksi. En enää seurannut blogia.
Onko suomen kielen taito katomassa?
Omista lukioajoistani on yli kolmekymmentä vuotta. Vaikka äidinkieli oli yksi lempiaineistani, olen tässä ajassa ehtinyt unohtaa monia asioita.
Päivätyössäni IT-alalla käytän työkielenä englantia. Olen huomannut, miten suomen kielen sanat alkavat katoamaan puhekielestäni ja tekstiin tulee paljon vaikutteita englannista. Finglismin käyttö ei ole pelkästään minun ongelma.
Suomen kieli ei ole katoamassa, mutta päivittäinen käyttö ei riitä ylläpitämään hyvää kielitaitoa. Kirjoittajana minun pitää huolehtia suomen kielen taitoni ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Kirjoituskurssit ovat olleet hyviä innoittajia. Vaikka niillä ei ole keskitytty oikeakielisyyteen tai kielioppisääntöihin, on harjoitusten palautteissa joitain asioita läpikäyty.
Omille kirjoitusvirheilleen sokeutuu
Omasta tekstistä on vaikea löytää kirjoitusvirheitä. Sitä lukee niin kuin on luullut kirjoittavansa. Vasta kun aikaa on kulunut riittävästi, huomaan monet itsestään selvät kirjoitusvirheet. Blogiartikkeleissani saattaa piillä yksi jos toinen kirjoitusvirhe, jonka tulen korjaamaan joskus myöhemmin, kun palaan tekstiin.
Tekstinkäsittelyn oikoluvusta ei aina ole avuksi, kun niillä tuntuu olevan oma tahto. Paras esimerkki vuosien takaa on Wordin itsepäinen halu vääntää sana hylkääntyneet sanaksi hylakääntyneet, joka ei mielestäni ole edes oikea sana.
Mistä apua, kun pilkkusäännöt tai oikeinkirjoitus pohdituttaa?
Koska lukion äidinkielen kirjat ovat sulkeutuneet lähes 30 vuotta sitten, on omissa taidoissani puutteita. Onneksi apua on saatavilla. Miten ennen pärjättiin, kun ei ollut kaikkitietävää internetiä?
Tässä muutamia hyviä sivustoja, joista saa apua kielioppisääntöjen tai sanojen oikeinkirjoituksen kertaamiseen.
- Jukka Korpelan Nykyajan kielenopas
- Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston ohjepankki
- Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirja
- Pilkunviilaamo.fi sivustolta löytyy maksutonta materiaalia koulutusten lisäksi
Miten Sinä ylläpidät suomen kielen taitoasi?
Ovatko kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt hallussasi? Miten suhtaudut tekstiin, jossa vilisee kirjoitusvirheitä? Miten ylläpidät omaa kielitaitoasi? Kerro kommentissa omat kokemuksesi ja niksisi.
Itse uskallan tunnustaa, että minulla on vielä paljon tehtävää kielenhuollon kanssa. Pikkuhiljaa ovat kielioppisäännöt alkaneet palautua mieleen. Ja kukapa meistä olisi virheetön? En minä ainakaan.