Vietin intensiivisen viikonlopun alun Tampereella AhlmanEdu opistolla. Tässä artikkelissa muutamia kuvia ja tunnelmia tuosta tapahtumasta, joka kuului Luovan kirjoittamisen monimuotokurssiin. Vuoden kestänyt kurssi oli mukava päättää tapaamalla kurssikavereita, toisten kurssien osallistujia, kirjoittajia ja kirjailijoita.
Perjantai-illalla teimme pari kirjoitusharjoitusta ja kuuntelimme Anneli Kantoa aiheista Työtä, taustoja, lajeja – kirjailijan arki on arkista. Annelin karisma, olemus ja ulosanti oli jotain niin sykähdyttävää, etten muista hetkeen olleeni niin lumoutunut kuin häntä kuunnellessani. Tiedän, että moni muukin vakuuttui Annelin olemuksesta ja itseluottamuksesta.
Muutamia asioita, jotka jäivät erityisesti mieleen Annelin puheenvuorosta
- Jokaisen onnistumisen takana on neljä epäonnistumista.
- Deadline on pyhä.
- Kirjoittajan arkeen kuuluu paljon metatyötä, joka ei näy.
- Päiväunet tekevät hyvää.
- Työkyvystä huolehtiminen on tärkeää
Kuinka ollakaan, olin ottanut vähäisiin matkatavaroihini Annelin kirjoittaman oppaan Kirjoittamassa. Antoisan puolitoista tuntisen päätyttyä taisin olla ensimmäisenä jonossa kirjani kanssa – pitäähän siihen saada omistuskirjoitus!
Ilta päättyi ryhmäkeskusteluun Mitä kirjoitan ja miksi kirjoitan. Ryhmät koottiin eri kurssien osallistujista, joten siinä pääsi tutustumaan uusiin kirjoittajiin ja heidän motiiveihin kirjoittaa ja ajatuksiin kirjoittamisesta. Toisten jo poistuttua omiin majoituksiinsa, muutamat meistä, jotka yöpyivät Ahlmanin kartanolla, kokoonnuimme keittiöön keskustelemaan omista projekteistamme.
Itse yövyin kahden hengen huoneessa kurssikaverini Johannan kanssa. Paljon emme kirjoittamisesta ehtineet jutella, kun huoneessa ei juuri muuten vietetty aikaa kuin nukkumalla.
Lauantaina me yöpyjät nautimme ravintola Kapustan aamiaisesta ja keskustelimme kirjoittamisesta, perjantai-illasta ja tulevasta päivästä. Kirjoitusharjoituksia varmasti luvassa ja kurssiemme vetäjien puheenvuorot!
Päivä alkoi Päivi Haanpään erittäin mielenkiintoisella luennolla Kirjoittajan Tarot – korteista on moneksi. Olen ollut yhdellä Päivin vetämällä viikon kesäkurssilla vuonna 2021 Joutsenossa ja jo tuolloin tein tuttavuutta mm. Tarot korttien ja Pohjolan Voimaeläin korttien kanssa. Tarot-kortteja löytyy monenlaisia ja Päivillä oli mukanaan melkoinen valikoima erilaisia pakkoja, joihin saimme tutustua luennon jälkeen. Innostuinpa itsekin saman tien tilaamaan itselleni uuden pakan. Yksi pakka on jo kotona ja postitse odotan saapuvaksi tilaustani Adlibrikseltä eli pakkaa yhdessä opaskirjan Tarot – tietoa meissä kanssa.
Päivin luennon jälkeen suunnistimme yhdessä lounaalla samaiseen ravintolaan, jossa nautimme aamupalan. Innostavat keskustelut kirjoittamisen ihanuudesta ja haasteista jatkuivat.
Lounaan jälkeen ääneen pääsivät eri kurssien opettajat. Ensin oli vuorossa Laura Paloheimon värikäs esiintyminen aiheesta Tunteita ja toimintaa – juonet, tunteet ja kirjoittajan sisäinen matka. Eturivissä istujana ei voi voinut olla innostumatta Lauran eloisasta esiintymisestä. Harmillisesti esityksen aikana sain tiedon äitini sairastumisesta ja joutumisesta sairaalaan. Vaikka kuinka yritin laittaa sen ajatuksen taustalle, ei se voinut olla vaikuttamatta keskittymiseeni.
Jotain kuitenkin jäi mieleen Lauran esiintymisestä.
- Mene kohti sitä, mikä pelottaa.
- Kuka teihin uskoo, jos te ette itse usko?
- Et pääse pakoon itseäsi, ole totuudellinen itsellesi.
- Tunteita ei voi ajatella pois.
- Älkää suorittako – antakaa oivalluksille mahdollisuus.
Päivän päättävän puheenvuoron piti Taija Tuominen otsikolla Kun käsikirjoitus valmistuu ja muuta kirjallista elämää. Mukanani olleeseen Taijan kirjoittamaan oppaaseen Minusta tulee kirjailija olin käynyt jo lounaan jälkeen hakemassa omistuskirjoituksen. Valitettavasti ajatukseni olivat jo niin kiinni äidin tilanteessa ja parin tunnin kuluttua kotiin päin lähtevässä junassa, etten jaksanut tehdä muistiinpanoja Taijan puheenvuorosta. Mieleen jäi kuitenkin Taijan maininta siitä, että kirjoitusoppaasta pitäisi kirjoittaa uusi versio ja lisätä siihen osuuksia muun muassa äänikirjoista.
Taijalla oli ääni hieman hukassa, suorastaan kadoksissa, ja ennen esiintymistään hän nappasi kyytabletteja toivoen niiden avulla äänen kestävän esiintymisen ajan. Hieman säröinen ääni ja itseäni suretti kovasti, kun mietin, miten mahtaa ääni kulkea seuraavina päivinä. Mutta en tiennyt, että tuollaista kikkaa voisi kokeilla, jos joskus olisi pakko esiintyä, vaikka ääni olisi kateissa.
Parasta olivat keskustelun toisten kanssa, vaikken tainnut tälläkään kerralla onnistua kasvattamaan aktiivista vertaisverkostoa. Ehkä joihinkin vielä törmään muualla ja olihan joukossa yksi, jonka kanssa vietin aikaa Haanpään Päivin kurssilla Joutsenossa ja autofiktiivisen kirjallisuuden hautomossa. Pienet piirit on nämä kirjoittajienkin piirit.
