Tähän kirjaan tartuin Helmet kirjahaasteen kohdan 11 innoittamana eli kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin minun nimessäni. Kirjan on kirjoittanut Malin Kivelä. Virallisessa nimessäni on 5+6 kirjainta vaikka kirjoittavan minäni nimessä on 6+6 kirjainta.
Malin Kivelä on ruotsinkielinen kirjailija ja teos onkin käännetty ruotsista suomeksi. Kääntäjänä Laura Jänisniemi. Suomen kulttuurirahasto on tukenut kirjan käännöstyötä.
Mitä kirjasta jäi mieleen?
Yksityiskohtana mieleeni jäi sairaan poikavauvan äidin kokema ohimenevä ihastus nuoreen sydänlääkäriin. Yllättävä käänne muutoin raskaassa teoksessa. Lukijana koin kirjan vaikealukuiseksi. Yritin mielessäni analysoida, miksi näin oli. Aiheen vakavuus ei koskettanut, ikävä sanoa. Mutta monta kertaa yritin lukea kirjaa sängyssä nukkumaan mennessä ja luovuin aina nopeasti. En vain kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään.
Kirjan luettuani luin Helsingin Sanomien kirja-arvostelun. Siellä kirjasta puhuttiin ylistävään sävyyn. Teksti on yksinkertaista, toteavaa, riipaisevan kaunista. Niinpä itselleni jäi mieleen, että tämän myötätuntoa herättävän teoksen kieli ei tehonnut minuun. Pitäisikö? Jokainen lukija kokee teoksen omalla tavallaan ja minuun Kivelän tapa kirjoittaa ei herättänyt suurta intohimoa. En silti pidä itseäni huonona lukijana vaan lukijana, jolla on erilainen mielipide kuin kirja-arvostelun kirjoittaneella Suvi Aholalla.
Mitä opin tästä kirjoittajana?
Vaikeista asioista voi kirjoittaa. Mikä sen vaikeampaa kuin pienen lapsen vakava sairaus. Omat aiheeni ovat helppoja tähän verrattuna.
Koin pitkät kappaleet raskaina lukea, joten pitäydyn omassa tavassani kirjoittaa lyhyitä kappaleita. Kirjoittaa voi monella tavalla.
Miten Sinä valitset luettavat kirjasi?
Minulla on lukupäiväkirjassani useita erilaisia haasteita. Harvemmin valitsen kirjan sen perusteella, mutta tällä kertaa nimenomaan kirjailijan nimi oli kriteerinä.
Kommentoi ja kerro, oletko koskaan valinnut luettavaksesi kirjan vain täyttääksesi sillä jonkun haasteen osan.
