Nuorena kirjoitin runoja ja haaveilin runoilijuudesta. Mutta kun vihdoin aloin tavoitteellisesti kirjoittaa, vei proosa minut mukanaan.
Runoryhmä
Maanantaina kävin pitkästä aikaa paikallisen syöpäyhdistyksen kerran kuussa kokoontuvassa runoryhmässä. Siellä luemme ja keskustelemme runoista ja ryhmän vetäjä kertoo meille runoilijoiden elämästä. Kupillinen kahvia ja pieni makea leivonnainen ovat oleellinen osa tapaamista.
Tällä viikolla luimme P.Mustapäätä ja Aale Tynniä. Erityisesti P.Mustapään runot herättivät mielipiteitä: joku oli itsekseen lukiessaan ajatellut, että yhtään hyvää runoa ei ollut, mutta kun hän kuuli niitä toisten lukemana, joidenkin jopa eläytyen esittävän, hän huomasikin niissä ihan uusia näkökulmia.
Mustapään runoissa paljon esiintyvä läkkiseppä Lindblad ilahdutti lukijoita ja kuuntelijoita.
Nyt läkkiseppä Lindblad
on pihassa pitkällään,
hän makaa, ruohomätäs
tuuhea alla pään,
ja vihreä on raitti –
hoi, herhiläiset, vaiti!
Hän miettii yksinään.
. . .
P.Mustapään runosta Dolce far niente
Aale Tynnin runoista miellyimme erityisesti muutamaan, joista on sävelletty lauluja. Kuuntelimme Eija Ahvon esittämänä Lasinen vuori -nimisen runon ja keskustelimme siitä, miten runon kuuleminen laulettuna muuttaa runon tulkintaa. Ja onhan Eija Ahvon ääni nautinnollista kuunneltavaa.
Kirjoitetaan runoja Villissä -työpaja
Torstaina osallistuin ensimmäistä kertaa Pro Rantakivet järjestämään runotyöpajaan Kulttuuritalo Villissä. Meitä oli paikalla 7 innokasta runonrustaajaa. Osa jo konkareita, mutta myös muutama kaltaiseni ensikertalainen.
Huomasin runonkirjoitustaitojeni olevan ruosteessa. Tehtävät olivat helppoja ja nopeita ja monta upeaa runoa kuultiin. Jäin kaipaamaan omiin runoihini lennokkuutta ja merkityksellisyyttä.
Sanoissani on voimaa.
Kirjoitan ihmisistä,
siitä mitä tapahtuu,
mikä näkyy
ja mikä jää piiloon.
Lopuksi teimme hauskan harjoituksen. Jokainen poimi kirjoittamistaan runoista kolme sanaa, jotka sitten laitettiin pieneen ämpäriin. Vuorollaan jokainen nosti kolme satunnaista sanaa ja kirjoitti niistä pienen runon. Minun sanani olivat fillari, elossa ja näkymätön.
Fillari talven jälkeen elossa
Näkymätön tahto elossa
Näkyvä värikäs minä elossa
Matkalla tulevaan, edelleen elossa
Open mic runoilta
Työpajan jälkeen siirryimme runoinemme suoraan Open mic runoiltaan.
Illan aloitti Kalle Talonen ja Nenä – runomusiikki duo, joka yhdistää Kalle Talosen runot ja Nenän musikaalisen ilmaisun.
Heidän esityksensä oli hersyvän hauska ja jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Suosittelen, mikäli mahdollisuus tarjoutuu kuulla ja nähdä heidät.
Tämän esityksen jälkeen alkoi varsinainen Open mic osuus. Valitettavasti jouduin lähtemään kesken illan, mutta mielenkiintoisia runoja ehdin kuulla.
Kolme asiaa, jotka proosan kirjoittaja voi oppia runoudesta
- Ääneen lukeminen paljastaa tekstin rytmin. Sama pätee proosaan: äänen luettuna paljastuu nopeasti, onko lause liian pitkä tai kömpelö.
- Muutamalla sanalla voidaan kertoa enemmän kuin pitkällä selityksellä. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa auki. Tiivistä!
- Runoryhmän kuulijoiden ja lukijoiden tulkinnat olivat keskenään erilaisia. Kirjoittaja on mielestään kirjoittanut säästä, mutta lukija löytää siitä piilomerkityksiä. Lukijalla on tulkinnan vapaus.
Mitä tapahtui perjantaina?
Open mic ilta sai minut innostumaan. Olenhan kirjoittanut runoja eri kursseilla. Kaivoin niitä esille ja nyt minulla on ensimmäinen setti mietittynä seuraavaan Open mic iltaan.
Sisäinen runoilija minussa pyrkii valoon. Nuoruuden haave muistutti itsestään.
