Tapaninpäivän eli toisen joulupäivän perinteisiin Suomessa kuuluu tapaninajelu, mieluiten hevosella.
Itse en ole hevosihmisiä. Lapsena muistan mummon kerran ostaneen meille vossikka-ajelun Kuopiossa. Kerran muistan myös kavunneeni hevosen selkään vain halutakseni sieltä nopeasti alas. Lapsuuden naapurissa oli työhevonen, kuten myös tätini kotona, mutta minä en hevosista välittänyt. Minulle ne olivat jotenkin pelottavia eläimiä.
Kun omat lapseni olivat pieniä, minulle oli tärkeää, että joulua vietettiin oman perheen kesken. Tapaninpäivänä kuitenkin käytiin kyläilemässä mummoloissa. Se oli meidän tapaninpäiväajelu, ikioma perinne. Joulun aikaan päivät ovat niin lyhyitä, että monesti ajomatka jompaan kumpaan suuntaan tehtiin pimeässä. Maisemia ei paljon näkynyt, mutta talojen jouluvalaistukset näkyivät hyvin. Siihen aikaan jouluvalojen kanssa oltiin paljon maltillisempia kuin nykyään.
Tänä vuonna itse pysyttelen Tapaninpäivänä visusti kotona, jotta voin hyödyntää vapaapäivän töistä kirjoittamiseen. Ehkä ensi vuonna on taas aikaa ajella tapanina.
Päivän kirjoitusharjoitus
Kirjoita matkakuvaus tapaninpäiväajelusta. Voit hyvin käyttää omia kokemuksiasi tai keksiä aivan kokonaan uuden matkakertomuksen. Ketä näet matkalla? Ajatko autolla vai hevosella? Ketä on kyydissä? Mihin olette menossa?
Kommentoi, minkälaisen matkakertomuksen teit. Oliko matkasi lyhyt vai pitkä?
