Lauantai aamuna herättyäni avasin makuuhuoneen säleverhot ja näin yöllä sataneen lunta. Maisema oli kauniin valkoinen. Ilahduin, koska pidän talvesta juuri lumen takia.
Tämä sama näkymä avautuu minulle erilaisena eri päivinä. Joskus näen jonkun naapurin kulkemassa, joskus näen oravia leikkimässä alueen männyissä. Fasaanit ovat säännöllisiä vieraita kesäisin. Oma mielentilani vaikuttaa siihen, mihin kiinnitän huomiota. Jos olen virkeä, huomaan pieniä asioita. Jos olen väsynyt, en edes jaksa miettiä, mitä siellä ikkunan takana tapahtuu. Tarkistan vain sään, jotta tiedän pukeutua oikein, kun lähden ulkoiluttamaan koiraa.
Kun vaihdan huonetta, maisema on toisenlainen. Työhuoneeni ikkuna on toiseen suuntaan. Siellä näen oman pihan lisäksi muutaman naapuritalon. Olohuoneen ikkunasta näkyy takapihamme ja toisia naapuritaloja. Joskus olen nähnyt keittiön ikkunasta, miten metsäkauriit ovat läpikulkumatkalla läheiseen metsään.
Kun käyn työpaikalla, maisemat ovat aivan toisenlaiset. Minun on mahdollista tehdä töitä kahdessa eri toimipisteessä. Toisessa on merinäköala, toisessa katselen rautatieasemaa ja sairaalarakennuksia. Toisaalta voin myös valita ikkunan, josta näkee rakennuksen sisälle.
Tarinastani tulee hyvin erilainen, jos kirjoitan tarinan sairaalaympäristöön kuin jos kirjoittaisin sen kotini makuuhuoneen ikkunasta sijoittuvaan maisemaan.
Viikon kirjoitusharjoitus
Katso ikkunasta ulos. Mitä näet? Minkälaisen tarinan haluaisit sijoittaa sinne? Kommentoi ja kerro meille jotain tarinastasi. Vai keskityitkö vain maiseman kuvaukseen? Aina et tarvitse tarinaa.
