Lapsena olin hulluna satuihin. Vanhempani eivät jaksaneet eivätkä ehtineet lukea niin paljon kuin olisin halunnut kuunnella. Isä keksi ostaa meille satukasetteja, joita veljen kanssa kuuntelimme. Minun suosikkini oli Lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, kirjoitin yhtenä jouluna veljelleni pieneen sinikantiseen vihkoon satuja. Piirsin kuvatkin itse. Sen jälkeen en ole satujen maailman kirjoittajana palannut.
Omien lasten ollessa pieniä, luin heille satuja ja tarinoita joka päivä. En vain iltaisin vaan myös päivisin. Kun vanhempi tyttäristäni pääsi puheterapiaan, esitti puheterapeutti ensimmäisen käynnin jälkeen kysymyksen, luetaanko meillä paljon. Kun ihmettelin kysymystä, hän sanoi, että tyttäreni sanavarasto on laaja tuon ikäiselle. Tytär taisi olla viiden vanha niihin aikoihin.
Hauskin ja mieleenpainuvin kohtaaminen satujen kanssa tapahtui työelämässä 2000-luvun alkupuolella. Kehityskeskustelussa minua pyydettiin miettimään, mikä satu kuvaa minua työelämässä. Olipa vaikea kysymys! Enkä edes muista, mitä vastasin. Yhden kollegan vastaus jäi mieleen. Hän sanoi olevansa ”legenda jo eläessään”. Satumaailmassa mikä vaan voi olla mahdollista.
Tieteen termipankin mukaan satu on mielikuvitukseen perustuva, tavallisesti moniepisodinen, usein opettavainen kertomus, jolle on ominaista selväpiirteinen ja pitkälti vakiintunut juonirakenne
Viikon kirjoitusharjoitus
Tällä viikolla kirjoitetaan opettavainen kertomus, jossa olemme itse mukana. Tämä voi olla haasteellinen kirjoitusharjoitus, mutta kannustan ainakin yrittämään.
Kommentoi ja kerro, onnistuitko kirjoittamaan itsesi satuun.
