Hildur oli lukulistallani kohdassa ”myöhemmin vuonna 2023”, mutta koska ilmoittauduin Kirjan Talon Kirjoita henkilö viikonloppukurssille ja tämä kirja oli yhtenä kirjana tutustuttavien kirjojen listalla, päätin aikaistaa lukukokemuksen.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Kirjauduin Vaski-kirjastoon ja tein varauksen kirjasta. Hups, olen jonossa sijalla 1.349. Oho! Vaikka haluaisin kannattaa suomalaisia kirjoittajia, kustantajia ja kirjakauppoja, päädyin kannattamaan suoratoistopalvelua ja tyydyin äänikirjaan.
Harmittaa, koska tiedän kirjailijan saavan vähäisen, ellei olemattoman korvauksen kuuntelukokemuksestani. Äänikirja on kuitenkin tullut osaksi lukukokemustani sarjaa enkä osaa siitä formaatista enää luopua.
Mutta itse kokemukseen. Pidin kirjasta suunnattomasti. Tarina vei mukanaan enkä jäänyt kertaakaan äänikirjan kelkasta. Mitä muuten tapahtuu toisinaan, jos tarina ei ole riittävän hyvä.
Satu Rämö on suomalais-islantilainen kirjailija, joka on asunut Islannissa jo vuosia. Hildur on ensimmäinen osa dekkarisarjaa, jonka jatko-osia jään mielenkiinnolla odottamaan. Kirja on lisäksi hänen ensimmäinen fiktiivinen kirjansa.
Mitä kirjasta jäi mieleen?
En ole koskaan aikaisemmin lukenut kirjallisuutta, jossa puhutaan islannista tai sen kulttuurista. Tämän dekkarin ansiosta tiedän nyt myös jotain islantilaisesta elämästä, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Kirjoittaja oli onnistuneesti nivonut yhteen dekkarin juonen ja islantilaisen elämänkulun.
Juoni oli rakennettu hyvin ja jännitys säilyi loppuun asti. Mitä pidemmälle kirja eteni, sen syvemmälle vuosikymmeniä vanhan salaisuuden äärelle päästiin.
Kirjan hahmot olivat uskottavia. Heidän tarinansa tuntuvat tutuilta tai vähintään sellaisilta, joihin on törmännyt. Arkipäivän psykologiaa on sana, joka tuli mieleen muutaman kerran kirjaa kuunnellessani.
Hildur on poliisi, joka on menettänyt sisarensa kymmenenvuotiaana. Sisaret katosivat koulumatkalla. Sisarten katoaminen ja tapahtuneiden murhien selvittäminen on onnistuttu sitomaan toisiinsa. Henkilökohtainen tragedia kulkee mukana hyvin.
Kirjassa on suomalainen poliisiharjoittelija Jakob, jolla puolestaan on omia ongelmia entisen vaimonsa ja lapsensa huoltajuuden kanssa. Valitettavan tuttu tarina ja moneen kertaan kuultu, mutta siltikään se ei jättänyt kylmäksi tässä kirjassa.
Kirjassa ei ollut liikaa hahmoja, vaan jokaiselle oli oma paikkansa ja tärkeä rooli juonen kulussa.
Mitä opin tästä kirjoittajana?
Tärkein oppi lienee henkilöhahmojen rakentaminen uskottaviksi. Sellaisiksi, joihin haluaisi tutustua paremmin. Mielenkiinnolla odotan, mitä viikonloppukurssilla tullaan tämän kirjan henkilöhahmoista puhumaan.
Toinen oppi on se, että dekkariinkin voi ujuttaa tietoa yhteiskunnasta ja elämästä. Kuten sanoin, itselleni Islanti on hyvin vieras maa, mutta koin oppineeni paljon tämän kirjan kautta. Minulla on jo kauan ollut haaveena vierailla Islannissa ja kieltämättä halu käydä siellä kasvoi entisestään.
Kirja-arvostelut löydät muualta
Koska en kirjoittanut varsinaista kirja-arvostelua, jaan muutaman linkin, josta pääset lukemaan lisää tästä mielenkiintoisesta kirjasta, jota ehdottomasti suosittelen.
- Lily: Hildur on nokkela ja tiivistunnelmainen esikoisdekkari
- Kirsin kirjanurkka: Satu Rämö – Hildur
- Kirsin Book Club: Satu Rämö: Hildur – dekkari täynnä kiehtovaa islantilaista eksotiikkaa!
