Kirjoittajan pitää lukea paljon. Sitä mantraa hoetaan eri kirjoituskursseilla ja -koulutuksissa. Pitäisi lukea monenlaista kirjallisuutta. Sekä hyviä että huonoja kirjoja. Minä tartuin tuumasta toimeen ja päätin vuonna 2022 laajentaa lukukokemuksiani uusiin ulottuvuuksiin. Tässä artikkelissa tiivistän lukuvuoden 2022 muutamaan kaavioon ja lyhyeen raporttiin.
Loppuvuodesta 2021 asettelin itselleni tavoitteita vuodelle 2022. Monet tietävät Helmet-lukuhaasteen, jossa on viidenkymmenen kohdan lista kriteereistä, joiden perusteella valita luettava kirja. Viisikymmentä kirjaa – eihän se ole kuin kirja viikossa! Oma tavoitteeni piti tietenkin olla jotain hurjasti enemmän. Sata kirjaa – joko luettuna tai kuunneltuna! Siitä lähdettiin.
Onhan sata kirjaa aika paljon, kun ottaa huomioon, että tammikuussa oli muutto Helsingistä Saloon, kirjoitusopintoja on ollut käynnissä pitkin vuotta ja palkkatyö häiritsee joka ikinen arkipäivä. Kun vielä vaihdoin uuteen työpaikkaan siinä muuton alla, ei lomaakaan ollut niin paljon kuin aikaisemmin.
Kaiken kaikkiaan luin tai kuuntelin vuoden aikana 81 kirjaa. Luku-urakassa oli kolme huippu hyvää lukukuukautta – maalis-, heinä- ja joulukuu.
Marraskuussa lukeminen ei huvittanut tippaakaan, niin jäi yksi kokonainen kuukausi ilman ainuttakaan lukukokemusta. Keskityin kirjoittamiseen ja näiden kotisivujen pystytykseen.
Vuoden aikana jätin vain yhden kirjan lukemisen kesken. Haastoin itseni lukemaan yhden ruotsinkielisen kirjan, mutta vaikka Anne Holtin uusin oli mukaansatempaava myös ruotsiksi käännettynä, ei minun ruotsinkielen taitoni enää riittänyt kirjan lukemiseen. Se oli hidasta ja vaatii liikaa. Lukukokemuksena se oli ahdistavaa.
Marraskuun lukemattomuus selittyy osittain sillä, että aloin lokakuussa kuuntelemaan Miki Liukkosen liki 34 tuntista kirjaa O. Sen olisin näin jälkiviisaana voinut jättää kesken, sillä se oli puuduttava urakka, joka söi motivaatiota lukea mitään muutakaan. En pitänyt kirjasta enkä ymmärrä, miksi kiusasin itseäni kuuntelemalla sen loppuun.
Koska vuoteeni mahtui kirjoittaja-opintoja, luin ja kuuntelin alaan liittyviä tietokirjoja. Lisäksi kuuntelin vanhan työkaverin suosituksesta Peter Frankopanin ”Silkkitiet – Uusi maailmanhistoria”. Pituutta kirjalla oli liki 30 tuntia, mutta kuuntelukokemuksena se oli miellyttävä ja oma historiantietämys lisääntyi huimasti.
Haastoin itseni lukemaan runoteoksia, erityisesti uudempaa suomalaista runoutta. Mieleeni jäivät Aija Anderssonin runoteokset ”Amputaatio” ja ”Eutanasia”. Runoilija sairastaa parantumatonta syöpää ja runot ovat hyvin koskettavia kuvauksia sairaudesta ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Kolmas teos ilmestyy tänä vuonna ja pääsee ehdottomasti lukulistalleni.
Äänikirjat tulivat arkeeni toden teolla vasta vuonna 2021. Viime vuonna lukemistani kirjoista 42 prosenttia oli äänikirjoja. Niitä tuli kuunneltua pitkillä automatkoilla ja kesällä mökillä pihapuuhien vauhdittajana. E-kirjat jäävät vieraaksi kaunokirjallisuuden formaattina, mutta aiemmin työelämässä olen oppinut lukemaan suurimman osan ammattikirjallisuudesta siinä formaatissa. Mikään ei kuitenkaan voita painettua kirjaa.
Tartuin myös kirjoittajakursseilla paljon esitettyyn väitteeseen, että kirjoittajan kannattaa lukea paljon ja monenlaista. Vielä jäi haasteeksi vaikkapa tälle vuodelle lukea scifiä, kauhua ja sotakirjoja, mutta monta muuta genreä tuli kuitattua viime vuoden aikana. Monen kirjan osalta genren määritteleminen oli itselleni haastavaa, joten saattaa olla, että viihdekirjallisuuden suuri osuus voisi olla huomattavasti pienempi, jos olisin nähnyt enemmän vaivaa genren miettimisessä.
Stephen King kirjassaan ”Kirjoittamisesta – Muistelmia leipätyöstä” – jonka myöskin luin viime vuonna – antaa kirjassaan neuvon, jonka takia luin loppuun sitkeästi niitä huonompiakin proosateoksia.
Virheitä oppii välttämään parhaiten lukemalla huonoa proosaa. – Stephen King
En valinnut kirjoja kirjailijan sukupuolen mukaan, mutta huomaamattani painopiste on ollut naiskirjailijoissa. Monissa lukemissani tietokirjoissa oli useita kirjoittajia.
Tarkoituksella painotin viime vuonna kotimaisia kirjailijoita. Monella kirjoitus-/kirjoittajakurssilla olen kuullut kirjailijan kapeasta leivästä eli siitä, paljonko kirjailija saa rahaa esimerkiksi kirjastojen lainausmääristä. Hävettää hieman, että kuuntelin äänikirjoja, koska niistä kirjailija saa kaikista vähiten.
Ulkomaisista kirjoista mieleeni jäivät erityisesti nämä kaksi
- Ukrainalaisen kirjailijan Andrei Kurkovin Kuolema ja pingviini (4/5)
- Japanilaisen kirjailijan Kaigo Higashinon Uskollinen naapuri (5/5)
Lukemisen seurannassa hyödynsin Helmet-lukuhaasteen 2022 excel-taulukkoa, jota sitten muokkasin hieman omiin tarkoituksiini.
Mitä Sinulle jäi mieleen lukuvuodesta 2022? Kommentoi ja kerro meille, mitä kaikkea luit ja mitä jäi erityisesti mieleen.
